Kiitos äiti maa

Muutama päivä sitten syötiin tämmöistä herkkua:

Kikherne-villiyrttisalaatti ja bbq-tofua ja kukkakaalia

Salaattiin keräsimme vuohenputkia, poimulehtiä ja voikukan lehtiä. Lisäksi siinä oli lehtikaalia, chilijauheella, cayennepippurilla ja bbq-kastikkeella maustettuja kikherneitä, öljyä ja ripaus suolaa. Tofut ja kukkakaalit paistoin ja maustoin bbq-kastikkeella.

Eilen kävimme etsimässä muutama päivä sitten nähtyjä korvasieniä, ja olivathan ne jo kasvaneet jonkin verran. Keräsimme suurimmat ja tein niistä muhennosta.

Korvasieni-porkkanamuhennos

Maustoin muhennoksen sieniruokaperinteitä kunnioittaen vain suolalla ja pippurilla. Sipuli kuului asiaan ja kermana oli soijakerma. Ainut miinus tässä ruoassa oli, että luulin tekeväni vegaaniruokaa, vaan eipä se sitä ollutkaan - sienien ryöppäämisen tuoksinassa huomasin kattilassa uivan myös muutaman etanan. Suru oli suuri. R.i.p. etanaperhe. Ensi kerralla siivoan sienet kunnollisesti ennen ryöppäämistä...

Nyt vain ihmiset ylös, ulos ja keräämään luonnon antimia! Ilmaista ja ravitsevinta mahdollista ruokaa!

Dyykkausta

Talven aikana on hyvä ollut käydä dyykillä, nyt vielä keväälläkin lämpötilat ovat olleet suotuisat myös herkästi pilaantuvien tuotteiden kotiin viemiselle.

Taannoin tänä keväänä kun kävimme roskiksilla, löytyi valtavasti kukkia. Ei enää selvästikään myyntikuntoisia, mutta ainakin minua ne ilahduttivat kotona maljakossa.

Kevään suurin ruokasaalis näytti tältä:

Näitä ruokia syötiin pitkään. Yksi paketti lihapullia tosin oli jääkaapissa avattuna aika kauan, ja kun vatsa alkoi hieman oireilla, jouduin heittämään loput pois. :( Avomieheni ei voinut syödä niitä, koska niissä oli gluteenia.

Nyt kun säät ovat lämmenneet, joutuu tyytymään kasvisten, vihannesten, hedelmien ja leipomotuotteiden dyykkaamiseen. Kananmunatkaan eivät lämmöstä mene miksikään...

Ja kohta luonnostakin alkaa löytyä ilmaista ruokaa! Eilen havaitsimme metsäpolulla muutaman pikku korvasienen. Muutaman päivän päästä voi käydä keräämässä jo satoa! Villiyrttikausikin alkaa pian olla parhaimmillaan.

Pohdintoja elämän väliaikaisuudesta

Tänään minulla on ollut raastava kokemus siitä, että kaikki on vain väliaikaista. Välillä tuo asia tuntuu niin itsestään selvältä, toisinaan sitä ei haluaisi millään myöntää. Tänään se on ollut vaikea hyväksyä. Olen kokenut merkityksettömyyttä sen vuoksi. Olen miettinyt, mitä merkitystä on millään tekemisellä tai valinnalla - muuta merkitystä kuin merkitys itselle siinä hetkessä. En tiedä, en ole tullut mihinkään tulokseen. Ehkä hyvä niin, koska silloin kun ei juurru mihinkään näkökulmaan, pysyy liikkeessä ja elämä virtaa.

Tuskin asioilla onkaan mitään suurempaa merkitystä, kuin merkitys siinä hetkessä, jossa ne ovat/tapahtuvat. Mutta minua toisinaan turhauttaa, kun en näe mitään suurempaa merkitystä. Etsin ja janoan jotakin suurta, jotakin kosmista. Joskus pienet merkityksellisen tuntuiset hetket ovat suurta ja kosmista, mutta sitä ei aina näe.

Tällä hetkellä kirjoittaessani kaikki vaikuttaa niin paradoksaaliselta ja mielettömältä että tämä tekstikin vaikuttaa ihan hullulta. Ehkä olenkin hullu, niin kuin Yrjö Kallinen sanoi "olemme kaikki enemmän tai vähemmän mielisairaita", lainaten jotakin filosofia tai tieteilijää.

Mieli onkin ihan mielisairas ainakin minulla. Se kiertää jatkuvasti kehää toistaen samoja ajatuksia, tai ainakin välillä huomaan, että taas ajattelen tätä samaa asiaa, voisi jo vaihtaa aihetta. Mieli on kai hyvä palvelija mutta huono isäntä ja minulla se tuntuu useimmiten olevan isännän roolissa. Täytyy ryhtyä meditoimaan tai harjoittamaan jotakin muuta mielenhallintamenetelmää joogailun lisäksi.