Edellisestä kirjoituksestani on noin kolme ja puoli vuotta ja tänään sain taas inspiraation herästellä tätä blogia henkiin. Kirjoittamisesta on tullut mielikuvissani intohimoni, vaikken todellisuudessa ole harjoittanut sitä viime aikoina paljoakaan. Nyt on aika kokeilla, miltä aktiivinen kirjoittaminen tuntuisi. Kolme ja puoli vuotta on kuitenkin pitkä aika, tai ainakin se on tuntunut siltä. Tavallaan.
Jos aloittaisin vaikka esittelemällä itseäni hieman. Olen nyt 28-vuotias ambivertti seikkailija. En ole aivan varma, mitä tarkoitan "seikkailijalla", ehkä se tarkoittaa jotakin sellaista kuin että pidän matkustelusta ja olen perin levoton sielu. Ensi kuun lopulla minua odottaa muutto uuteen kaupunkiin, olenkin nykyisessä asuinpaikassani viihtynyt peräti vuoden ja seitsemän kuukautta. Se on minulle ennätys siitä lähtien, kun muutin lapsuudenkodistani. Sen jälkeen olen muuttanut 12 kertaa, tuleva on siis 13. Enkö osaa asettua? En ajattele, että minun pitäisi vielä tällä iällä asettua aloilleni. Haluan kokeilla erilaisia asioita, uusia juttuja - enkä ole vielä löytänyt sitä Omaa Juttuani, josta monet puhuvat.
Meikämarenki tässä hei!
Viime vuosina olen kokeillut osa-aikatyön tekemistä. Olen työskennellyt henkilökohtaisena avustajana. Viime jouluna koin kuitenkin jaksamisessani romahduksen. Minulla ei ole ikinä ollut niin raskasta joulua. Elimistöni oli sekaisin stressistä: joulun aikana useille taitaa olla tyypillistä kasvattaa vähän vatsaa, mutta minä kadotin omani. Minulla oli univaikeuksia ja lopulta minulla oli niin paha olo, että harkitsin sairaalaan lähtöä. Onneksi kuitenkin riitti, että sain varattua ajan lääkärille ja sen seurauksena sairauslomaa, joka virallisesti jatkuu yhä - silti olen tehnyt osittain töitä, koska olen ajatellut, ettei täysi kotiin jumiutuminenkaan tekisi hyvää. Joka tapauksessa nyt tulevan muuton johdosta olen irtisanoutumassa täysin avustajan tehtävistä ja toivoakseni keksin jotakin muuta tekemistä.
Aion hakeutua opiskelemaan journalistiikkaa tai media-alaa. Pessimisti minussa kysyy, että mitähän siitäkin tulee! Sitä ei voi tietää, jos ei kokeile. Opintojakin ajatellen oli siis korkea aika aloittaa blogin kirjoittaminen. Miten kirjoittajaksi tullaan, jos ei kirjoittamalla?
Hei! Tsemppiä ja voimia kirjoittamiseen ja elämään :) Minullakin on taustalla masennus ja työssä uupuminen joitain vuosia sitten, jolloin vaihdoin lopulta alaa kokonaan. Nykyisin teen omassa yrityksessä töitä 2-3 päivänä viikossa. Blogisi vaikuttaa kiinnostavalta ja tulee varmaan käytyä lueskelemassa tekstejäsi :)
VastaaPoista