sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Sunnuntaipohdintoja

Nämä kolme korttia nousivat tänään minulle kolmesta eri pakasta.


Juuri eilen nukkumaan mennessä mietin, että pitäisi ehkä välillä vain rentoutua. Aiemmin viestittelin kaverini kanssa rentoutumisesta (hän kertoi, ettei oikein osaa rentoutua yksinäänkään, saati sitten seurassa, johon minä tuumasin vitsikkäästi, että "mitä on rentoutuminen?"). Todellakin, en itsekään oikein osaa rentoutua. Tuntuu, että olen jatkuvasti jostain kohti jäykkä tai hermostunut, enkä tiedä, onko mieleni enemmän hermostunut kuin kehoni, luultavasti molemmat yhtä lailla, enkä tiedä, kumpi oli ensin, mutta sillä tuskin lie niin väliäkään. Toinen läheiseni ehdotti, että tekemällä jotakin aivan päinvastaista on helpompi rentoutua. Se tuntuu kyllä pitävän paikkaansa, sillä esimerkiksi liikunnan jälkeen on yleensä rentoutuneempi olo kuin ennen sitä. Täytyisikin taas aktivoitua treenin suhteen ehkä hieman. Pari viikkoa sitten koin ahdistusta liikunnasta - olin luvannut itselleni, että juoksen viitenä päivänä viikossa vähintään viisi kilometriä, mutta se alkoi tuntua pakkopullalta, joten päätin, ettei minun tarvitse juosta jos oikeasti ei huvita. Ei kaikkien tarvitse pystyä samaan, kaikkien ei tarvitse olla juoksijoita. Olin silti aiemmin ajatellut, että koska muutkin urheilevat, niin minunkin tavallaan kuuluu asiaan tehdä niin. Se ei ollut hyvä lähtökohta. Jos kaikki hyppäävät kaivoon, niin täytyykö minunkin hypätä? Okei, tuo oli ehkä huono vertaus, koska juoksemisella on yleensä useimmille ihmisille suotuisampia vaikutuksia, kuin kaivoon hyppäämisellä. Tänään taidan kuitenkin ihan omasta tahdostani kokeilla kahvakuulatreeniä, sillä tätäkin kirjoittaessani on perin jäykkä olo.

"Relax - Everything is Okay" -kortti kehottaa hölläämään keho-mielen jatkuvaa kontrolloinnintarvetta kaikesta. Sinun ei tarvitse pystyä kaikkeen. Sinun ei tarvitse olla koko ajan puikoissa. Ei tarvitse stressata koko ajan ja huolehtia kaikesta. Asiat kulkevat myös omalla painollaan. Tietenkin pelko siitä, että ne kulkevat silloin "väärään suuntaan" ajaa meidät jatkuvaan kontrollinhaluun. Älä yritä työntää tätä pelkoa syrjään. Se on ymmärrettävää, sillä tuntematon tulevaisuus on jännittävää! Silti, pelkäämällä ja stressaamalla se ei siitä parane. Päin vastoin, pelko ja ahdistus saattavat luoda lisää pelkoa ja ahdistusta. Keho-mieli ehdollistuu helposti ajattelemaan niitä ajatuksia ja tuntemaan niitä tunteita, jotka toistuvat usein, yhä enemmän. Sinä selviät kyllä, vaikka et olisi kaiken aikaa valmistautunut kaikkiin mahdollisiin tulevaisuuden skenaarioihin. Ja kun et ole enää pelosta jäykkä, et pelkästään selviä, vaan kykenet ottamaan kaiken irti elämästä. Huomaat paremmin uusia mahdollisuuksia, joita sinulle avautuu. Et jää analysoimaan niihin tarttumista niin pitkäksi aikaa, että ne ovat jo ohi, vaan tartut niihin inspiroituneena. Mihin kaikkialle ne voivatkaan sinut vielä viedä?

"Tietoisuus" - kaiken mielen hyörinän takana on jotakin tuhoutumatonta, kuolematonta, ajatonta, joka katselee kaikkea tyynesti, lempeydellä, ymmärryksellä, eikä takerru mielen luomiin ehdollistumiin. Rentoutumisen kautta voi päästä käsiksi tuohon osaan itsestä, joka ei murehdi tulevaisuutta tai elä menneisyydessä, vaan on aina läsnä tässä hetkessä. Se vain on, havainnoi ja rakastaa. Se on meidän kaikkien perimmäinen olemuksemme. Se on kaikkeuden perimmäinen olemus. Sitä ei voi tavoittaa pelkästään ajattelemalla, sillä se ylittää mielen. Sen voi astia hiljaisuudessa, rentoutuneisuudessa, syvässä meditaation tilassa tai transsendenttisessa kokemuksessa. Kun sen on kerran tuntenut, tietää, että se on yhä siellä, vaikka kuinka mieli loisi uusia ehdollistumia tai olisi kykenemätön luopumaan edellisistään. Olen kuullut vertauksen, että tietoisuus on kuin hehkulamppu ja mielen rakennelmat kuin pöly, joka kerääntyy hehkulampun pintaan. Valo loistaa, vaikka sitä ei näkisi, mutta joskus jotkin kokemukset voivat pyyhkäistä pölyt lampun pinnasta hetkeksi, jolloin voi nähdä kaiken sen vaivalla kasatun struktuurin taakse.
Anna valosi loistaa.

"Mitä minun kuuluikaan tässä elämässä tehdä?"  - tuo ei olekaan aivan pieni kysymys. Itse en tietenkään voi puhua kuin omasta puolestani. Minulle vastaukseksi nousi mieleeni "elää ja rakastaa". Siinäpä ne tärkeimmät. En itse voi keksiä perimmäisempiä vastauksia tuohon kysymykseen, mutta sen lisäksi voi tietenkin miettiä käytännöllisemmällä tasolla, mitä toivoo elämältään, mihin suuntaan on menossa. Jätän ne sinun pohdittavaksesi itsesi kohdalla.


Pakat, joista nostin kortit, olivat Magical Unicorns Oracle Cards, Osho Zen Tarot ja Voimauttavat kysymykset (Hidasta elämää)