Kuunsolmu

Oletteko kuulleet kuunsolmusta? Itse en ollut aiemmin perehtynyt kyseiseen aiheeseen, mutta nyt kun olen, moni viime aikojen teema elämässäni on tuntunut selkeämmältä. Syntymäkartalla on näkyvissä kuunsolmu. Joillakin karttasivustoilla näkyy sekä ylä-, että alasolmu, eli sekä pohjois-, että eteläsolmu, mutta ainakin astro.fi -sivustolla, joka lienee suosituin suomenkielinen astro-sivusto, on näkyvillä vain pohjois- eli noususolmu (yläsolmu). Se tarkoittaa, että etelä- eli laskusolmu (alasolmu) on siitä täysin vastakkaisessa merkissä. Minun kartallani pohjoissolmu sijaitsee jousimiehessä, jolloin eteläsolmu on kaksosten merkissä.

 
Kuun solmut edustavat elämämme karmallisia kehitystehtäviä. Eteläsolmu osoittaa menneisyytesi: sen, minkä jo osaat, mikä on sinulle jo tuttua, energiaa, johon ei kannata jäädä enää asettautumaan. Pohjoissolmu näyttää, minkälaista energiaa kohti sinun kannattaa suunnata, asioita, joita sinun kannataa kehittää ja joihin kiinnittää erityistä huomiota. Se voi auttaa meitä löytämään elämäntehtävämme. Vähintäänkin se kertoo, mitä meidän tulee tässä elämässä oppia.

Tulkitsisin omaa pohjois- ja eteläsolmuasetelmaani seuraavasti: kaksosten sosiaalisuus, muuntuvuus, ajatuksenjuoksu (ehkä liikakin keskittyminen mieleen) on minulle tuttua, minua ei enää palvele pelkästään asioiden pyörittely mielen tasolla. Jatkuva päättämättömyys ja haahuilu kaipaa tasapainottamista. Jousimiehen merkkiin liittyy filosofisuus ja totuuden etsiminen, mutta samaan aikaan maadoittuminen, itsenäisyys, mutta silti muiden huomioon ottaminen ja runsas anteliaisuus muita kohtaan. Minulla onkin ollut lähiaikojen teemana oppia olemaan terveellä tavalla itsekäs: ei liian, mutta toisaalta ei myöskään uhriutuva. Itsenäistymisestäni kirjoitinkin edellisessä julkaisussa. 

Yksi mielenkiintoinen lisämauste tähän kuunsolmuasiaan on huone, jossa solmu sijaitsee - se kertoo, millä elämän osa-alueella tämä kehitystehtävä erityisesti ilmenee. Minulla pohjoissolmu on kolmannessa huoneessa, joka on kommunikaation huone. Tulkitsen tämän niin, että etenkin kommunikaatiossani minun olisi hyvä kehittää jousmiesmäisiä ominaisuuksia: totuudellisuutta ja suoruutta, mutta silti lempeyttä, itsetietoisuutta, mutta silti toisen huomioimista, syvällisyyttä, eikä vain säästä puhumista.

Siitä vain tutkimaan omia solmuja! Millaisia tulkintoja elämäsi tehtävistä ne mahtavat herättää?

Tarot-vuosikortti ja tunnetarpeet

Tarot-vuosikorttini 2021 on Erakko. Se tuntuukin kovin vahvalta ja puhuttelevalta kortilta juuri nyt. Se kehottaa tutkailemaan itseään, kenties vetäytymään, kääntymään sisäänpäin ja itsenäistymään. Olen ollut elämästäni suuren osan hyvin sisäänpäinkääntynyt ja vetäytyvä, mutta en silti ole ollut itsenäinen. Itse asiassa tunnustan, että olen ollut kovin läheisriippuvainen. Olen viettänyt vain vähän aikaa yksikseni, vaikka toisaalta olen ollut pitkään tunnetasolla yksinäinen. En ole oikeasti osannut päästää ihmisiä lähelleni ja avautua heille, mutta olen silti ripustautunut heihin ja asettanut odotuksia, että joku pitäisi minusta huolen tai "pelastaisi" minut. Masentuneena muistan miettineeni: "miksei kukaan auta". Kas, kun pyytämättä ei välttämättä kukaan osaa auttaa. Jos ei itsekään tiedä, mitä kaipaa, mitä tarvitsee, miten kukaan muukaan voi tietää? Tätä varten on tutkittava itseään, pysähdyttävä kuuntelemaan itseään. Itse olen pitkään sivuuttanut itseni, en ole oikeasti ottanut huomioon, mitä milloinkin tunnen tarvitsevani, vaan yrittänyt hiljentää tunteitani ja tuntemuksiani siten, että en ole lopulta enää osannut tulkita kehoni viestejä ja tunteitani.

Pysyminen tietoisena siitä, mitä itsessä tapahtuu, vaatii jatkuvaa työtä. Tietoinen mieli voisi kokeilla suhtautuvansa itseen, kuin lapseen, joka tarvitsee huolenpitoa. Kehon tuntemukset ja niistä seuraavat tunteet kertovat lapselle, mitä hän kulloinkin kaipaa ja pieni lapsi myös osaa osoittaa tunteensa suoraan. Lapsen taajuudelle tarkkaan virittynyt huolenpitäjä tulkitsee tunneilmaisun ja vastaa lapsen tarpeisiin. Toki meillä on aikuisena kenties enemmän tarpeita, kuin pienellä lapsella, ainakin sillä tasolla, että aikuinen mielemme kaipaa eri tasoisia virikkeitä, kuin lapsen mieli, mutta tässä yhteydessä puhun ensisijaisesti kehon tarpeista ja tunnetarpeista. Tunnetarpeet tarkoittavat esimerkiksi halua tulla hyväksytyksi, rakastetuksi, arvostetuksi, hoivatuksi ja halua kokea turvallisuutta, jatkuvuutta, toveruutta - kaikkea sitä vuorovaikutuksellista, mistä ihminen kokee hyvää oloa.

Olen paljon miettinyt viime aikoina, kuinka pitkälle ihminen voi täyttää itse näitä tarpeita itsessään. Kuinka kauas riittää, että rakastan, arvostan, kunnioitan itseäni, hyväksyn itseni ja koen olevani turvassa itsessäni? Tätä asiaa olen kiinnostunut tutkimaan minussa juuri nyt. Huomaan jatkuvasti yksin ollessani, että kaipaisin sitä, tätä ja tuota toiselta ihmiseltä (en keneltä tahansa, mutta rakkaalta sellaiselta) ja ajaudun helposti paikkaamaan tuota tarvetta jollakin sijaistoiminnalla, esimerkiksi syömisellä tai puhelimen selaamisella. Riittäisikö silloin, jos pysähtyisin kuuntelemaan, miltä sillä hetkellä tuntuu, tunnistaa tunne, antaa sille tilaa ja mahdollisuus tulla koetuksi ja sen jälkeen päättää, toimiiko tunteen mukaan vai ei? Onhan toki eri asia esimerkiksi hoivan ja hellyyden tarpeeseen liittyen tulla kosketetuksi, kuin koskettaa itseään. Minusta tuntuu, että minulla on henkilökohtaisesti ainakin paljon tarvetta tulla hoivatuksi. Yhteenkuulumista ja toveruutta muihin ei ole myöskään helppoa kokea yksinään. 

Jos tästä herää ajatuksia, olisi mukava kuulla niistä kommenteissa!